Puutavaraa  palveluasenteella
– jo vuodesta 1990

Yritys pystyyn automatkan aikana

Luonnossa jokaisella reaktiolla on aina vastareaktio. Niin myös liike-elämässä – ja Ylöjärven Puu sai alkunsa tällaisesta vastareaktiosta. 

Tamperelainen Erkki Harjamäki toimi aikoinaan Turussa erään suuren puutavaraliikkeen myyntipäällikkönä. Hän oli vuosien varrella käynyt keskusteluja veljesten Armas ja Simo Marjolahden sekä näiden sisarenpoikien Jukka ja Jari Välimaan kanssa siitä, että porukka perustaisi oman puutavarayrityksen. Marjolahdet omistivat Parkanossa omaa nimeään kantaneen Marjolahden Sahan, ja ajatus oli, että Harjamäki, Välimaat ja Marjolahdet pistäisivät pystyyn myyntiliikkeen, joka välittäisi sahan tuotteita yritys- ja henkilöasiakkaille Pirkanmaan suuntaan. Idea oli jäänyt kytemään kaverusten mieliin, mutta homma ei ollut edennyt käytäntöön asti.

Kunnes eräänä päivänä vuonna 1990 tapahtui reaktio. Harjamäki oli tehnyt suuret puukaupat ja tienannut turkulaiselle puutavaraliikkeelle muhkean tilin. Hän oli riemuissaan onnistumisesta, mutta hänen esimiehensä suhtautui asiaan yllättävällä, nuivalla tavalla. Esimiehen mielestä tämän kokoiset kaupat pitäisi aina vahvistuttaa johtoportaalla: ei yksittäinen myyntipäällikkö saisi tällaisia diilejä omin päin tehdä. Harjamäki ilmaisi selväsanaisesti, että jos byrokratia turkulaisyrityksessä on tosiaan näin kankeaa, hän on kauppamiehenä varmasti väärässä paikassa. Esimies toivotti Harjamäelle tervemenoa ja hyvää jatkoa.

Puoli tuntia myöhemmin Harjamäki istui autossaan matkalla kohti Tamperetta ja kotiaan, kun hänen autopuhelimensa soi. Siellä oli esimies, joka pahoitteli äskeistä konfliktia, pyysi anteeksi ja tiedusteli toiveikkaasti Harjamäen halukkuutta palata takaisin töihin.

"Kuule, me ollaan tässä matkalla jo perustettu oma puutavaraliike", Harjamäki vastasi. Reaktio oli saanut vastareaktionsa ja Ylöjärven Puu oli syntynyt.

Läheltä piti lamassa

Jälkikäteen katsottuna vuosi 1990 oli tietenkin mahdollisimman hullu hetki perustaa uusi yritys. Herrat Helsingissä nyyhkivät laman alla ja kyynelten rippeet kastelivat myös ylöjärveläisiä. Tuoreella yrityksellä oli velkaa, jonka korko huiteli jopa 18 prosentissa.

Toimintansa alkuvaiheessa Ylöjärven Puu panosti vahvasti yritysasiakkaiden ja etenkin suurten rakennusliikkeiden palvelemiseen. Näistä merkittävin oli Suomen tuohon aikaan suurin rakennusliike Haka, joka toi parhaimmillaan jopa 60–70 prosenttia Ylöjärven Puun koko liikevaihdosta. Kun Haka vuonna 1994 ajautui historiallisen kokoiseen konkurssiin, se järkytti Ylöjärven Puuta pahasti. 

Erkki Harjamäki oli puunhankintamatkalla Raumalla, kun hän kuuli Hakan konkurssista. Heti tiedon saatuaan Harjamäki otti puhelimen käteensä ja soitti konttoristillemme mielessään kaikki ne saatavat, jotka Hakalla vielä oli tilittämättä ylöjärveläisille. Helpotus oli valtaisa, kun hänelle selvisi, että Haka oli maksanut lähes kaikki Ylöjärven Puun laskut. Ylöjärven Puu oli selvinnyt, täpärästi.

Jälkiviisaina voimme pohtia, miksi Ylöjärven Puu päätyi Hakan katastrofissa harvojen onnekkaiden joukkoon ja sai saatavansa ulos hyvän sään aikana. Kenties kyse oli tuurista – kenties siitä, että ylöjärveläiset olivat palveluasenteellaan ja tekemisen meiningillään rakentaneet vuosien varrella Hakaan sellaiset suhteet, että heitä katsottiin hyvällä.

Oli miten oli, tapauksesta oppineena Ylöjärven Puu varoi jatkossa laittamasta kaikkia munia yhteen koriin. Vaikka myöhemmin 1990-luvulla muun muassa rakennusliike Palmberg oli Ylöjärven Puulle poikkeuksellisen suuri asiakas, sen ei annettu kasvaa yhtä riskialttiin kokoiseen asemaan kuin Hakan aikoinaan. Pikkuhiljaa vuosikymmenen edetessä myös henkilöasiakkaiden osuus Ylöjärven Puun myynnistä lähti kasvamaan, mikä toi kaivattua laaja-alaisuutta toimintaan ja tulovirtoihin.

Puuosaamista päästä jalkoihin

Henkilöasiakkaiden kasvanutta kiinnostusta puutavaraan selitti lamavuosien hälvenemisen lisäksi myös se, että Ylöjärven Puu oli asiakkaiden keskuudessa alkanut tulla tunnetuksi alan parhaasta palvelusta. Isoissa rautakauppaketjuissa puutavara on vain yksi tuotekategoria muiden joukossa, eivätkä kaikki henkilökunnan jäsenet välttämättä ole sen asiantuntijoita. Ylöjärven Puulla linja on alusta asti ollut päinvastainen: valikoimassa on nimenomaan puuta kaikissa sen muodoissa ja työntekijöinä ihmisiä, jotka todella tuntevat tuotteensa.

Nykyiset Ylöjärven Puun työntekijät muistelevat hymy suupielissään 1990-luvun legendoja, kuten kuorma-autonkuljettaja Jussi Kivelää ja höylääjämestari Hannu Saarista. Kivelän tavaramerkki olivat hollantilaistyyliset puukengät, joita hän käytti työjalkineinaan säällä kuin säällä. Joku saattaisi pitää korkeiden puukuormien päällä pomppimista riskipitoisena toimintana ihan itsessään, mutta kun yhtälöön lisää vielä liukkaat puukengät, akrobatian vaikeusaste nousee aivan uusille kertoimille. Se oli kuitenkin Kivelän persoonallinen tyyli, jolla hän hoiti työnsä Soppeentiellä noin vuosikymmenen ajan.  

Ylöjärven Puulla on ollut sen verran mainio työilmapiiri, että yleisin syy yrityksen palveluksesta poistumiseen on ollut eläkkeelle jääminen. Vuosien varrella muualle töihin siirtyneiden määrän voi laskea yhden käden sormin, vaikka olisi vähän huolimattomampikin sirkkelinkäyttäjä (jollaisia Soppeentiellä ei tietenkään ole). 

Uusi vuosituhat, uusia linjauksia

Ylöjärven Puun tarinaan kiinteästi liittynyt Marjolahden Saha lopetti toimintansa vuonna 2007. Vuosituhannen vaihtuessa kohti 2000-lukua muutoksen tuulet puhalsivat niin asiakkaiden vaatimuksissa, toimintaympäristössä kuin johtoportaassakin. Ylöjärven Puuta perustamassa ollut Jukka Välimaa oli käynyt tekemässä muutaman vuoden työrupeaman suuressa vähittäiskaupan konsernissa, kun häntä vuonna 2002 pyydettiin Ylöjärven Puun toimitusjohtajaksi. Välimaan toimitusjohtajakaudella yritys teki strategisia muutoksia, jotka tuntuivat konservatiivisella puutavara-alalla tuohon aikaan yllättäviltä, mutta jotka osoittautuivat enemmän kuin oikeiksi.

Eräs Välimaan kauden ensimmäisistä päätöksistä oli tarkentaa ja keskittää yrityksen toimintaa entistä vahvemmin puutavaran myyntiin. Yrityksen tontilla toiminut höyläämötoiminta ajettiin alas, sillä markkinan muutos oli alkanut suosia yhä suurempia yksiköitä. Pienen ylöjärveläisyrityksen olisi vaikea kilpailla sellaisia vastaan, joten resurssit kannatti mieluummin kohdistaa omiin ydinvahvuuksiin, eli laadukkaan, pitkälle valmiin puutavaran myymiseen parhaalla palveluasenteella

Markkinaympäristön kasaantuminen suurille, usein globaaleille toimijoille näkyi myös siinä, että rakennusliikkeet alkoivat keskittää hankintojansa enenevässä määrin suurille puutavarantoimittajille. Monella kansainvälisellä rakennusliikkeellä on tiivis puitesopimus jonkin valtakunnan laajuisesti toimivan rakennustavaramyymäläketjun kanssa, eivätkä ne enää voi käyttää yksittäisiä, paikallisesti vahvoja toimijoita, vaikka haluaisivatkin. Ylöjärven Puu ymmärsi tämän kehityssuunnan ja pyrki etsimään keinoja palvella ketteriä paikallisia yritysasikkaita sekä yksityisasiakkaita entistäkin korkeatasoisemmin.

Vuosikymmenten ajan Sappeentien tontilla oli tehty kauppaa hiekkapihalta, kylmistä varastoista tai pressujen alta. Nyt oli oikea aika ottaa ensimmäiset askeleet olosuhteiden kehittämisessä uudelle vuosituhannelle. Hiljaisina talvikuukausina Ylöjärven Puun omat työntekijät purkivat tontilta vanhoja rakennuksia ja remontoivat kylmiä tiloja lämmitetyiksi. Vihdoin päästiin suojaan tuiskulta, mikä oli miellyttävä uutuus yhtä lailla työntekijöiden kuin asiakkaiden kannalta.

2000-luvun puolella myös yksityisasiakkaiden toiveet alkoivat muuttua. Vielä edeltävällä vuosikymmenellä tee-se-itse -ilmiö oli voimissaan ja ihmisillä oli aikaa ja halua tehdä esimerkiksi maalaustöitä omin käsin. Nyt asiakkaat alkoivat vaatia yhä pidemmälle jalostettuja tuotteita, esimerkiksi valmiiksi maalattuja ja käsiteltyjä listoja ja paneeleita. Ylöjärven Puu panostikin tuotevalikoiman laajentamiseen ja asiakkaiden kaipaaman, jalostetun puutavaran osuuden kasvattamiseen. Tämän muutoksen taustalla yritys ohjasi resursseja myös digitaaliselle puolelle ja uudisti toiminnanohjausjärjestelmänsä. Kun kokonaisuuteen yhdistettiin taatun osavaa Ylöjärven Puun yrittäjähenkisyys ja asiakaspalveluasenne, strateginen muutos kääntyi voitoksi.

Wau-elämys puutavaratalossa

Kuten tarinasta on tähän mennessä voinut päätellä, Ylöjärven Puu on vuosien varrella osannut sopeutua ajan vaatimusten mukaisesti ja kehittää toimintaansa ympäristön jatkuvassa muutoksessa. 2020-lukua kohti tultaessa muutostahti jatkui tasaisen tiiviinä.

Yrityksen perustajistoon kuuluneen Simo Marjolahden poika Mika Marjolahti oli ollut vasta 5-vuotias, kun Ylöjärven Puu sai alkunsa. Hän oli siis kasvanut samaa tahtia yrityksen kanssa ja nähnyt sen eri vaiheet lähietäisyydeltä. Vuonna 2009 hän kuitenkin päätti hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan rakennusinsinööriksi ja valmistuttuaan vietti muutaman vuoden rakennustyömailla työnjohtotehtävissä. Rakennusliikkeen riveissä nuori Marjolahti pääsi kokemaan myös sen, miltä maailma näyttää Ylöjärven Puun yritysasiakkaiden silmin. Niinpä kun hän syksyllä 2017 palasi yrittäjän rooliin Ylöjärven Puulle, hänellä oli paljon tuoreita ideoita yrityksen toiminnan kehittämiseen.

Mika Marjolahden visio oli, että Ylöjärven Puu voisi palvella asiakkaitaan entistäkin laadukkaammin, monipuolisemmin ja kannattavammin, jos sillä olisi käytössään aivan uudenlaiset tilat. Marjolahden vetämänä yritys käynnistikin suunnittelu- ja rakennusprojektin, jonka lopputuloksena Soppeentien tontille valmistui keväällä 2019 Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, 2000 neliömetrin kokoinen puutavaratalo.

 

Ylöjärven Puun uusi päämaja yhdisti saman katon alle niin myymälä-, varasto-, työstö- kuin toimistotilaakin. Ja koko komeus on rakennettu puusta, kuten asiaan hyvin sopii. Avara, korkea ja valoisa rakennus varustettiin erityisellä ilmankosteuden hallintajärjestelmällä, jollaisia tavallisemmin käytetään vain museoissa arvokkaita muinaisesineitä suojaamassa. Huipputeknologian avulla puutavaratuotteet pysyvät optimaalissa olosuhteissa, jolloin asiakas voi viedä materiaalin Ylöjärven Puun varastosta suoraan omaan kohteeseensa asennettavaksi. 

Aiempaa suurempi varasto mahdollisti myös laajemman tuotevalikoiman tarjoamisen asiakkaalle. Kaikki tuotteet ovat asiakkaan nähtävissä, kosketeltavissa ja nuuhkittavissa, jolloin omiin tarpeisiin on helppo valita juuri oikea tuote. Uuden puutavaratalon erikoisuutena oli myös valtava mallipalahylly, josta asiakkaat voivat poimia testipaloja ja mallata omissa kodeissaan tai työmaillaan, miltä tuote näyttää ja tuntuu paikan päällä.

Niin aiempien strategisten ratkaisujen onnistumisen kuin upouuden puutavaratalon toteutumisen johdosta Ylöjärven Yrittäjät palkitsi Ylöjärven Puun arvokkaalla Vuoden Yrittäjä -palkinnolla vuonna 2019.

Verkkokauppaa ja sukupolvenvaihdosta

Ylöjärven Puun kotimaakunta Pirkanmaa on ollut vahva kasvualue käytännössä koko yrityksen historian ajan. Muuttovoitosta nauttivalla, kasvavalla seudulla on riittänyt kysyntää puutavaralle niin yritysten kuin kotitalouksienkin rakennus-, saneeraus- ja nikkarointiprojekteissa. Pirkanmaa varmasti porskuttaa jatkossakin, mutta Ylöjärven Puu aikoo paikallisuuden lisäksi jatkossa panostaa myös laajentumiseen.

Jukka Välimaan 20-vuotinen toimitusjohtajakausi päättyi vuoden 2022 alussa, kun hän siirsi toimitusjohtajuuden Mika Marjolahdelle. Linkki vuoden 1990 perustajajoukkoon pysyi siis edelleen vahvana, ja onhan toiminnassa mukana muitakin perustajien jälkeläisiä, kuten Erkki Harjamäen poika Petri Harjamäki, joka on toiminut Ylöjärven Puulla erilaisissa tehtävissä jo vuodesta 1995 alkaen, nyttemmin osakkaana ja yrittäjänä.

Uuden puutavaratalon valmistumisen myötä yrityksen olosuhteet Soppeentiellä olivat huipputasolla, joten tuoreen toimitusjohtajan seuraava visio oli laajentaa Ylöjärven Puun kuuluisa palvelun taso fyysisestä maailmasta verkkoon. 

Vuoden 2021 lopussa yritys käynnisti verkkosivu-uudistuksen ja päivitti Mika Marjolahden luotsaamana yhdessä konttoristi Katja Vuohelaisen avustamana myös ERP-järjestelmänsä tukemaan verkkokauppaominaisuuksia entistä paremmin. Ylöjärven Puu aktivoitui myös sosiaalisessa mediassa pyrkien tekemään laajan tuotevalikoimansa ja ainutlaatuisen puutietämyksensä tutuiksi myös Pirkanmaan ulkopuolella. Yritys alkoikin saada runsaasti tilauksia etenkin pääkaupunkiseudulta ja Turusta, mutta käytännössä aivan joka puolelta Suomea. 

Toimitusjohtajavaihdoksen ja verkkopanostusten lisäksi Soppeentiellä oli muitakin muutoksia. Moni yrityksessä 20–30 vuotta työskennellyt vanha osaaja oli saavuttanut eläkeiän, joten henkilöstössä oli käynnissä eräänlainen sukupolvenvaihdos. Myyjä Veli-Pekka Kylä oli ollut talossa yli 31 vuotta, pihames Markku Lallukka 27 vuotta ja pyöräkoneen kuljettaja Hannu Aaltonen 23 vuotta (jonka lisäksi Aaltonen oli työskennellyt useita vuosia Soppeentiellä jo Ylöjärven Puuta edeltäneissä yrityksissä). 

Melkein 100 vuoden yhteiskokemuksen korvaaminen ei ole helppo tehtävä millekään yritykselle, mutta Ylöjärven Puun onneksi taloon jäi vielä useita, jo monta vuotta Soppeentiellä viihtyneitä osaajia kuten myyjä Eero Aaltonen, levysahuri Marko Jaakkola ja konttoristi Katja Vuohelainen. Yritys pyrkii myös rekrytoimaan aktiivisesti uusia osaajia, joista kasvaisi ajan myötä vanhojen konkarien veroisia puutavara-alan mestareita.